Minulla on neljä pikkusiskoa. Keskusteluista heidän kanssaan syntyy usein paljon hyvää. Tänään se nosti mieleeni sadun, jonka kirjoitin viime jouluna. Haluaisin vielä joskus rakentaa sadusta kuvakirjan.
”Tyttö käveli rannalla, sinisissä silmissään surun valtameri. Suu hymyili, eikä kukaan huomannut katsoa silmiin. Jos joku huomasikin, pelkäsi kai hukkuvansa itsekin ja katsoi taas nopeasti hymyilevää suuta. Tyttö oppi että hänen valtamerensä oli liian suuri, liian pelottava ja voimakas. Eräänä päivänä tyttö kohtasi rannalla naisen, joka katsoi tytön sinisiin silmiin ja lumoutui. ”Kuinka kiehtova valtameri!” huokasi nainen. ”Minä haluan tutustua siihen. Oppia sen tuulet ja virtaukset, löytää sen aarteet. Sukeltaa tuohon siniseen.”
Tyttö ei ymmärtänyt mitä nainen tarkoitti. Mitä kiehtovaa tuossa meressä muka oli? Mitä aarteita löydettävänä? Tuossa kauhua ja pelkoa herättävässä meressä, jota kukaan ei uskaltanut edes katsoa. ”Oi paljon!” huokasi nainen ja katsoi suoraan tytön sinisiin silmiin. Silloin valtameri purkautui valtavalla voimalla. Se kuohui, pulppusi ja kohisi mennessään. Meressä kellui kokonaisia laivoja, värikkäitä kaloja, vihreitä kiviä ja simpukoita, joiden kohinaa he yhdessä kuuntelivat rannalla maaten.
Päivä päivältä tyttö oppi rakastamaan yhä enemmän merta ja sen virtoja, arvaamattomuutta ja vaihtelua, valoa, kummallisia elämiä ja värikkäitä kaloja. Tyttö huomasi, etteivät merellä uivat laivat olleetkaan tyhjiä. Niiden kannella seisoi ihmisiä, jotka vilkuttivat hänelle. Tyttö kiintyi noihin ihmisiin, värikkäisiin kaloihin ja kummallisiin eläimiin, jotka joskus kiipesivät rantakivelle lämmittelemään.
Tyttö palasi rannalle usein. Hänen sinisissä silmissään oli edelleen suru, mutta kun katsoi tarkkaan, huomasi että jokin oli muuttunut. Se jokin liittyi kaikkeen siihen, mitä tyttö oli merestä löytänyt. Se liittyi kaloihin, virtoihin ja simpukoihin. Se liittyi laivojen kansilla vilkuttaviin ihmisiin. Ennen kaikkea se liittyi naiseen, joka oli lumoutunut merestä ja opettanut näkemään ja tuntemaan sen sinisyyden kauneuden.”
Ihminen tavattavissa -terapeuttiharjoittelija Anna Rissanen
